Juoksusta, kilpailusta ja taianomaisuudesta

Voiko kilpaileminen viedä juoksusta taianomaisuuden ja nautinnon pois?

Juttelin keväällä nuoren juoksijalupauksen Lotta Malmivaaran kanssa. Olimme Töölönlahdella Yritysmaratonviestissä Otaverkon teltalla. Lotta on yksi urheilijoista, joiden harjoittelua Otaverkko tukee. Meillä on kunnia saada olla osa hänen matkaansa, tarinaansa, joka on vasta aluillaan. Aivan kuten Otaverkollakin, on Lotalla suunta selvä, tavoitteet kirkkaana mielessä, unelma tuolla jossain korkealla, mutta matka vasta aluillaan.

Lotta kertoi miettineensä, katoaako juoksun taianomaisuus, kun hän päätti lähteä aiempaa tavoitteellisempaan, kilpailullisempaan tekemiseen. Kun ensimmäisen kerran tapasin Lotan ja kysyin häneltä, miksi hän juoksee, vastasi hän nauttivansa itsensä haastamisesta, mutta erityisesti siitä, kuinka juoksemisessa on jotain taianomaista, kuinka aika tuntuu pysähtyvän – ei ole kuin se hetki, omat tuntemukset ja ajatukset.

Tehdessään päätöksen lähteä kanssamme yhteistyöhön, oli hän miettinyt, muuttuuko jokin peruuttamattomalla tavalla, kun hän ”joutuu edustamaan jotain yritysklimppiä”. Yritysmaratonviestissä epäilykset hälvenivät Lotan tavatessa meitä otaverkkolaisia. Hän näki sen yhteisöllisyyden, yhdessä tekemisen meiningin, mikä meitä kaikkia yhdistää.

Lotan päämatka on 3000 metriä. Siitä voi olla montaa mieltä. Matkana se on aika tuskainen, kilpaillessa pitää alusta lähtien mennä omilla rajoilla. Sietää epämukavuutta, vastustaa väsymystä ja pinnistellä. Mutta se fiilis maaliin tullessa, kaikkensa antaneena, päivän kunnon selvittäneenä! Sitkeyttä, sinnikkyyttä ja tahdonvoimaa se vaatii. Marraskuun räntäsateessakin on lenkille lähdettävä, jos haluaa kesällä tuulettaa maaliin juostessa.

Siinä Lotta näyttää esikuvaa meille kaikille. Esikuvaa siitä, kuinka kehitys tapahtuu toistojen, rutiinin kautta. Hän – kuten Otaverkon tukemat urheilijat – on esikuva meille kaikille tavoitteellisesta tekemisestä, omien unelmien tavoittelemisesta, itsensä haastamisesta ja hauskanpidosta siinä sivussa.

Otaverkossa haluamme itsekin olla esikuvia. Haluamme tehdä IT-alasta ymmärrettävää ja läpinäkyvää. Haluamme olla ylpeitä työstämme.

Meitä ei valita hinnan takia, vaan siksi, että välitämme. Toimimme parhaiden käytäntöjen mukaan, teemme asiat sovitusti, emme oikaise. Ymmärrämme toistojen ja rutiinien merkityksen etenkin tällä alalla, jossa tietoturva, käytettävyys, toimintavarmuus ja jatkuvuus toteutuvat siinä, että arjen kiireidenkin keskellä työt tehdään kuten ne tehdä kuuluu.  

Tapaamisen jälkeen Lotalta tuli viesti: ”Tulen kantamaan Otaverkon paitaa ylpeydellä ja rakkaudella. Kiitos eilisestä, se oli upea päivä, jonka tulen muistamaan kauan”.

Kiitos, Lotta. En osaa sanoittaa asiaa yhtä kauniisti, mutta me tunnemme ylpeyttä saadessamme olla osa matkaasi. Kovalla työllä hienoja asioita tulee totta tosiaan tapahtumaan. On hienoa, että saamme kulkea matkaa yhdessä kanssasi. Otaverkon paita ylläsi, et ole vaikeissakaan hetkissä yksin – me olemme mukanasi.